Turvapaikka-turismi aisoihin!

Näin vaatii oululainen Kaleva pääkirjoituksessaan 26.10.2005:

Pääkirjoitus:

Turvapaikkaturismi aisoihin

Uusi ulkomaalaislaki pikakäännytyksineen ei ratkaise turvapaikkaturismin ongelmia. Siihen tarvitaan EU:n yhtenäistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Suomessa asuu joka päivä yli 2 000 turvapaikanhakijaa. Suurin osa heistä ei koskaan saa turvapaikkaa. Osalle myönnetään määräaikainen oleskelulupa. Turvapaikkahakemusten käsittely valitusmenettelyineen vie aikaa ainakin kaksi vuotta.Mitä kauemmin joutuu päätöstä odottamaan, sitä varmemmin voi päästä pysyväksi asukkaaksi.

Jokainen maa on velvollinen antamaan turvan vainotuille ja suojaa tarvitseville. Tilanne on kuitenkin ajautumassa sellaiseksi, että joukko turvapaikanhakijoita seilaa maasta toiseen. Osa jopa nostaa sosiaaliturvaa useasta maasta. Dublinin sopimuksen mukaan vain yksi EU-maa on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.
Jos hakija jättää turvapaikka-anomuksen jossain toisessa valtiossa, hänet voidaan palauttaa ensimmäiseen maahan. Samanlaista pikakäännytystä voidaan soveltaa myös turvallisista maista saapuviin turvapaikanhakijoihin.

Joka viides Suomesta turvapaikkaa hakenut on pyrkinyt yhteen tai useampaan EU-maahan aiemmin, muualla joka kymmenes. Ero Suomen ja muiden EU-maiden välillä on huomattava, ja se selittyy Suomen syrjäisellä sijainnilla. Muualla kielteisen päätöksen saaneet kokeilevat silloin tällöin Euroopan pussinperää, Suomea.
Nopeasti maata vaihtavien turvapaikanhakijoiden määrä alkoi paljastua, kun EU-maat sekä Norja ja Islanti alkoivat tallettaa turvapaikanhakijoiden sormenjäljet yhteiseen rekisteriin. Turvapaikkaturismi uhkaa vain laajentua.

Dublinin sopimuksen ja sormenjälkirekisterin tavoitteena on ehkäistä turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Kun oleskeluluvasta päätetään, viranomaisilla on oikeus tietää, onko hakija reissannut vuosikausia pitkin Eurooppaa vai joutuiko hän vainon kohteeksi. Myös DNA-rekisteri on vähentänyt perheiden yhdistämiseen liittyviä epäselvyyksiä.
....

Amsterdamin sopimuksessa 1997 EU linjasi tavoitteekseen yhteisen siirtolais- ja turvapaikkapolitiikan vuoteen 2004 mennessä. Tampereen huippukokouksessa 1999 unioni asetti tehtäväkseen yhteisen maahantulopolitiikan määrittelyn. Eteenpäin ei ole päästy. Ensi vappuna voimaan tuleva uusi ulkomaalaislaki ei poista turvapaikkamatkailun ongelmia. Se onnistuu vain EU:n yhteisen lainsäädännön avulla. Dublinin sopimus on ensi askel, mutta se ei riitä eikä sitä kaikkialla edes noudateta. Tuoreen eurobarometrin mukaan eurooppalaiset haluavat unionille yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan. Ilman sitä todellista turvaa ja suojelua tarvitsevat joutuvat turvapaikkaturismin uhreiksi.

Yhteisen politiikan sijasta kukin EU-maa kiristää omia lakejaan ja käytäntöjään, jotta laittomasti tulleet voidaan palauttaa alkuperämaihin. Hollanti karkottaa 26 000 luvattomasti maassa oleskelevaa ihmistä. Päätös oli raju, kun Hollanti oli tähän asti katsonut asiaa läpi sormien. Muut EU-maat seurannevat esimerkkiä.

Suomi ja EU tarvitsevat siirtolaisia, laillisia maahanmuuttajia. Uusi ulkomaalaislaki tehostaa ja helpottaa työlupakäytäntöä, mutta tässäkin asiassa unioni kaipaa yhtenäisiä sääntöjä.

Näin siis Oulun johtava alueellinen sanomalehti tänään. Valepakolaisuuden ongelma on siis jo julkisesti myönnetty, mutta eikös siitä ole vain kymmenisen vuotta, kun tekstin "valepakolainen -mene kotiin" kirjoittamisesta tuomittiin rangaistukseen?
Niin ne ajat muuttuu...